Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
NastaMuumio

Fiktiivinen matkapäiväkirjatarina...

Arkisto
2010
Heinäkuu

Raivokohtauksia saava puhumaton muumio

Osa 8 - Totuus Harley Parkinsonista

15.07.2010 - 20:32

Cafe latte alkoi maistua parkkihapolta. Mikäs nyt, eikös vatsa kestä viittä kupillista, ihmettelin.Lehdessäkään ei ollut mitään ihmeellistä, normaaleja maailman tapahtumia vain uutisoitiin. Sitten silmiini osui muutaman palstamillimetrin uutinen, joka alkoi minua suuresti kiinnostaa.

Röyhkeä varas vienyt pyörätuolin
KOTKA. Ruotsinsalmenkatu 4:n rappukäytävästä Kotkasta anastettiin perjantain kello 14:n ja lauantain kello 12.15 välisenä aikana harvinainen Harley Parkinson merkkinen sähkökäyttöinen pyörätuoli. Pyörätuoli on tehtaan koemalli ja ainoa kappale euroopassa. Paikalla on nähty perjantai iltana epäilyttävän näköinen offroad auto. Asiasta jotain tietävät voivat ottaa yhteyttä Kotkan poliisiin tarkastaja Wiggumiin puhelinnumeroon 911-COPS. Varkaan jäljille johtavista tiedoista on luvassa huomattava palkkio.
 
Meinasin tippua tuolilta kun tätä uutista tavailin. Mullahan on nyt kuumat pyörät alla, kun tri K raahautti sen perhanan rollankin tänne Tallinnaan. Taisi minusta tehdä sellaisen ns. muulin. Mitäköhän se poppamies oikein kikkailee.
 
Aloin tarkemmin muistelemaan tapahtumia siellä Kotkassa. Hotellillahan se taisi Tri K olla myös yömyssyllä siellä aulabaarissa. Siinä baaritiskin kulmauksessahan se jutusteli jonkun hilpeässä hiprakassa olevan miehen kanssa. Minä sitä niitten jutustelua siinä kuuntelin.
 
Se mies kovin kehui tri K:ta
-Sinä se taidat olla melkoinen shamaani ja shemeikka. Taidat aika hyvin saada naisia.
Tri K ei oikein näytänyt reagoivan miehen kehuskeluun, hörppäsi vaan tuopistaan.
Mies jatkoi:
-Minä se muuten olen joutunut ufomiesten kaappaamaksi minun ex-vaimon kanssa. Siellä laboratoriossaan ne laitteli implantteja minun vaimoon ja minut ne pakotti sukupuoliyhteyteen. Mitäs siihen sanot?
 
Tri K vaan hymähti ja sanoi:
-Olen minäkin vaimon kanssa käynyt Tallinnassa.
 
No tää mies veti palkokasvin nenään, käänsi Hankkijalippiksen väärin päin ja otti nyrkkeilyasennon.
-Käytkö sä gigolo mulle soittelee, mä oon sentään piirinmestari nyrkkeilyssä vuodelta 1960 alle 12-vuotiaitten sarjassa. Nyt alko lätty lätisee.
 
Sieltä viereisestä pöydästä huudahti mies:
-Tuu Ape pois sieltä nolaamasta itteäs. Ei sillä tohtorillakaan ole mahiksia näihin meidän naisiin. Niitä Kouvostoliiton miehiä ne siellä e-kontaktissa vaan kyttää.
-Kävin minäkin siellä e-kontaktissa ja yhen naisen profiilia pommitin kuva-avain pyynnöllä. Ei se oikein tuntunu lämpenevän. Sitte kerran siltä tuli viesti ja minähän tuuletin että nyt flaksi kävi. Mut kun avasin sen viestin niin siinä oli vaan valokuva missä oli oikean käden näppylähanska ja tummeli purkki. Mitäköhän se sillä tarkoitti?
 
Tämän episodin aikana ne tri K:n turvamiehet varmaan minun lasiin jotain mömmöjä sujauttivat. Saivat minut sairaala kuntoon ja tajun pois. Sitte varmaan kävivät sillä minun autolla sen pyörätuolikeikan hoitamassa.
 
Minä aloin suunnittelemaan mitä sen rollan kanssa tekisin. Liikkuahan sillä ei voisi missään, kun varmaan netissä jossain murhainfossa on varmaan kuva siitä laitteesta. Siellä ne tuntuu tietävän kaiken mahdollisen ennen poliiseja.
Pitää varmaankin piruillessa kaupitella se sille Kouvostoliiton valtuuskunnalle. Saavat sitten taas selitellä poliisille ja tullille tekemisiään ja menemisiään.
Madame Modeemia pitää kyllä varoittaa ettei sen porukan kanssa samalla kyydillä kotiin mene. Joutuu vaan turhaan musamoguli Modeemi rahojaan käyttämään kalliisiin asianajajiin.
 
Suurin huoli minulle putkahti mieleen siitä valokuvasta joka siellä sairaalassa otettiin. Kun se hemaiseva hoitaja minua siellä käytävällä ulkoilutti, niin sieltä avo-osastolta pöllähti pari kaveria kinuamaan että pääsisi samaan valokuvaan sen hoitsun ja näyttävän näköisen pyörätuolin kanssa.
Minua ne ei noteerannu ollenkaan.
Se johtui varmaan siitä kun se hoitaja oli sitä minun kiharaa otsatukkaa silitelly siellä liinavaatevarastossa. Niin kiihkeää se ”silittely” oli ollut että minun otsa oli melkein veres lihalla ja kiharat putoilleet lattialle.
Toivottavasti ne ei ole nettiin sitä kuvaa laittanu. Olga jos sen näkee, niin sen romanssin voi kipata suoraan laskiämpäriin.
 
No sitä on tässä vaiheessa vielä turha murehtia. huomennahan minä sen Olgan näen. Sinne teatterillehan se tapaaminen sovittiin klo 18:00. Pitääkin ostaa kukkapuska ja suklaarasia sille Olgalle. Ei se sitten varmaan epäile mitään.
Sinne Chicago ravintolaan sen sitten teatterin jälkeen vien syömään ja jatsia kuuntelemaan.
Täyyykin tästä lähteä sitä valtuuskuntaa jäljittämään....

Osa 7 - Noiduttu kirje (copyright P_H)

14.07.2010 - 20:59

Rakas suteni Adolf!

Raskas huolen taakka kimposi sydämeltäni, kun kirjettäsi luin. Olet hengissä ja kirjeestä ja sen sanavalinnoista päätellen myös voit jo vallan mainiosti. En tosin ymmärtänyt aivan kaikkia kohtia ja asioita, joita kirjeessäsi olit maininnut, kielimuuri nääs, mutta siitä henki sellainen optimistisuus, että luulenpa, ettei minun aivan kaikkea tarvitse ymmärtääkään, vaan luottavaisin mielin voin uskoa Sinut, rakas suteni, sairaalan henkilökunnan hellään huomaan ja hoitoon.

Muista kuitenkin, ettet liian tarkasti seuraile kauniitten sairaanhoitajattarien keinuvien lanteitten liikettä, sillä siitä minä en hyvää tykkää, ja siitä omakin, vielä vähän sekava pääsi voi sekaantua entisestään. ;)
Vai siitä titaanilevystä kaikki kummalliset oireesi ovat johtuneetkin. No, nyt varmaan tilanne helpottuu kaikilta osin, sillä paljastan Sinulle, että tullissa olet ollut erityistarkkailussa juuri sen takia, että titaanilevy päässäsi on saanut kaikki herkät tutkamme ja mittarimme aina aivan sekaisin.
Tai emmehän me aikaisemmin ole tienneet, mistä kaikki on johtunut. Olemme arvelleet, että olet joku salainen suomalainen agentti, johon on piilotettu kameroita ja muita havaintolaitteita ja käyt sitten tämän tästä maassamme vakoilemassa. Siksi Sinua on tarkkailtu.
Sinua varten on myös järjestetty tilaa tullauslinjoilta, niin ettet koskaan ole joutunut kohtuuttomia aikoja odottamaan, kuten tavallinen rahvas. Ja oletkos pannut merkille, että juuri minä olen aina ollut Sinua tullaamassa. Minun on täytynyt muuttaa työvuorojanikin takiasi; niinhän viimeksikin tapahtui. Sinä ilmeisesti olet kuvitellut, että sattumalta tai hyvää hyvyyttäni olen aina ollut työvuorossa tai ylitöissä, kun Sinä rajaa olet ylitellyt. Mutta kaikki on ollut kovin tarkkaan harkittua meidän puoleltamme.
Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että näiden monien vuosien aikana, jotka olemme toisemme tunteneet ja rajan eri puolille aina jääneet, olen alkanut tuntea Sinua kohtaan kovin lämpimiä tunteita. Sinun ystävällisyytesi ja huumorintajusi ovat murtaneet kaikki muurit, joita minä itse ja oman maani yhteiskunta ja erilainen ideologia ovat välillemme yrittäneet nostattaa.
Mutta nyt pelkään, että lämpimiksi muuttuneet tunteeni Sinua kohtaan on huomattu ylemmillä tahoilla ja meidät halutaan erottaa toisistamme. Siksi tulin perässäsi tänne Tallinnaan. Kun kuulin, että Sinut oli kiidätetty sairaalaan, olin jo aivan varma, että Sinut oli yritetty toimittaa pois päiviltä enkä Sinua enää elävien kirjoissa näkisi.
Matkalla keksin suunnitelman, jolla Sinut huomaamattomasti saataisiin takaisin Suomeen. Nyt suunnitelman täytäntöönpano helpottuu huomattavasti, kun titaanilevy ei enää aiheuta ylimääräisiä värinöitä mittareissamme. Kunhan tapaamme, kerron suunnitelmani Sinulle juurta jaksain.
Olen ottanut vähän selvää siitä mainitsemastasi e-kontaktista. Sehän on joku suosittu, alun perin ruotsalainen deittikanava, joka nyt on saanut paljon jäseniä myös Suomessa. Äläkä yritä minua petkuttaa! Jäsenlistoilta löytyvät myös Sinun tietosi. Nimimerkin suojissa siellä esiinnytään; kyllä minä Sinunkin nimimerkkisi jo tiedän.
Ja sanonpa nyt senkin, että olen ottanut Sinuun yhteyttä sitä kautta, mutta minkäänlaista kiinnostusta ei yhteydenottoni Sinussa herättänyt. Siitä olen kyllä pikkuisen murheellinen. Olisithan voinut edes yhden viattoman flirtin minulle lähettää, kun joittenkin suomalaisnaikkosten kanssa olet tietojeni mukaan ollut varsin tiiviissä kontaktissa. Vai sanooko nimimerkki ………. Sinulle yhtään mitään?
En nyt kuitenkaan halua pilata mahdollista tapaamistamme mustasukkaisuuden puuskillani. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän kyllä päihittäväni vaikka millaisen suomalaisnaisen, kunhan kanssasi kosketusetäisyydelle pääsen. ;)
Olen muuten kuullut sellaistakin huhua, että kyseinen, eroottisviritteinen ………. suunnittelisi myös matkaa tänne Tallinnaan. Joku uusi uhri on hänen asettamaansa sudenkuoppaan taas langennut, joten senkin takia kehotan Sinua pysyttelemään kaukana hänestä, ettei sitten tule mitään pahaa pettymystä. Kuuluu olevan melkoinen miestennielijä tuo ………. ja kiinnostunut itseään huomattavasti nuoremmista miehistä…
Pyysit, että soittaisin Sinulle, mutta jostain kumman syystä eivät puheluni pääse läpi. Sovitaan tapaaminen johonkin vanhan kaupungin kahvilaan sitten, kun olet saanut tämän kirjeeni. Tämä kirjeen tuonut mies odottaa sen aikaa että kirjoitat minulle vastauksen ja tuo sitten kirjeesi minulle. Minä sillä välin vähän selvittelen eri vaihtoehtoja ja tutkailen tilanteita. Ja muista, että jos Olga on ottanut jonkin asian sydämelleen, hän sen varmasti selvittää, vaikka siinä sitten menisi ikä ja terveys.
Toivon Sinulle pikaista paranemista ja meille pikaista näkemistä!
 
Sinun Olga  :)
 
Tällaisen kirjeen minun käppöseeni sujautti sellainen Notre Damen kellonsoittajan näköinen mies.
Ihmettelin vähän niitä mustattuja kohtia sen deittineidin nimen kohdalla, vaikka tämä ilmeisesti piti olla oikein kuriirikuljetus. Sitä ”postimiestä” katsellessani totesin että tuo ei varmaan osaa edes lukea. Tuskin se tätä kirjettä on sensuroinut. Ja Olga tuskin on laittanut kirjeenviejäksi ihan mitä tahansa heppua.
Sitä kun on tullut viestiteltyä aika monen kanssa viime aikoina, niin enhän minä tiedä kenestä se Olga minua varoittelee. Pitääkin olla tarkkaavainen. Ei sitä tiedä minkälainen noita-akka tässä on asialla.
Kirjoitin Olgalle lyhyen vastauksen ja hätistelin Mörön tiehensä.
Jatkoin sanomalehden tutkiskelua, jonka olin hotellin tupakkapöydältä löytänyt, cafe lattea litkien.....

Osa 6 - Kirje Olgalle

14.07.2010 - 20:15

Rakas Olga

Lähestyn sinua nyt ensimmäistä kertaa kirjeitse.

Kiitos kirjeestäsi. Toipumiseni tri K:n tekemästä operaatiosta pompsahti uusiin sfääreihin luettuani kirjeesi. Minulla olikin ollut jonkinlaista kutinaa tuolla genitaalialueella (ei sillä puolella mihin on tatuoitu VAIN YKSITYISKÄYTTÖÖN vaan siellä toisella), että tästä jutusta kehittyy jotain mukavaa aktiviteettia arjen harmauteen.
 
Minä jo pelkäsin tätä kutinaa ihmetellen, että tarviiko sitä taas mennä sinne arvauskeskukseen lääkärin vastaanotolle aikaa tilaamaan kupoli punaisena. Lääkärissähän ei ole mitään vikaa, mutta siinä vastaanotossa on se puolikuuro, joka aina sanoo että:
-Puhukaa kovemmalla äänellä, että saan tähän kirjattua minkälaisia oireita teillä on.
Se on aika noloa siinä sönköttää, kun mummot vieressä kyttää nuttura kireällä. Nyt putos murha kivi sydämeltä, kun ei tarvikkaan sinne mennä itteään nolaamaan.
 
Sieltä sairaalasta lähtiessäni pirautin sille tri K:lle ja kyselin miten minua oli operoitu. Jalkanihan näytti taas samalta kuin ennekin, enkä muutenkaan ollut huomannut mitään erikoista olossani.
 
Tri K sanoi minulle puhelimessa että:
-Sullahan on otsassas se vekki, joka on korjattu silloin aikoinaan siellä Jyräänjoen Kypäräkorjaamolla sillä titaanilevyllä. Nyt kun nää G4-taajuudet alkaa valtaamaan markkinoita, niin se titaanilevy alkoi reagoimaan jonkun e-kontaktin viesteihin ja oireet ilmenivät siinä sun jalassa. Tää tautikuvaushan on jo lääkärikirjoihinkin ennättänyt. Se on joku KupruilevaElefantti syndrooma. On se saattanut sun aivoihinkin vaikuttaa.
Mutta me laitettiin sen titaanin tilalle komposiittilevyä. Nyt ei pitäis jalan eikä pään oireilla.
 
Olin tyytyväinen että kroppa oli taas kunnossa, mutta vähän kismitti, kun oli silloin omasta pussista joutunu sen titaanlevyn kustantaa. Vakuutusyhtiö käänsi sen jutun ihan päälaelleen, eikä se mennyt työtapaturman piikkiin. Sieltä ”korjaamolta” ei voinu mitään korvauksiakaan yrittää hakea, kun siellä oli nyt uudet omistajat ja joku Nepalilainen Hyvänolonkeskus, joka tarjoaa jotain ihme kuukivikylpyjä sekä pitkänmatkan hiivintää, joita antaa sellainen iso karvainen Mongooli.
 
Se sekava olo ja artikulointi siellä Kotkassa johtu ehkä siitä KE-syndroomasta. Mä varmaankin näytin siltä, että mulla olis sellanen paavikänni päällä, kaksi ihmistä taluttaa ja puheesta ei saa mitään selvää :-)
 
 
Näin täällä Scotland Yardissa äsken aika hauskan episodin, kun tulin tänne ottamaan perinteisen iltapäivälounaan (pullo keskiolutta, pieni kahvi ja munkki jonka menun M A Numminen teki kuuluisaksi) ja kirjoittamaan tätä kirjettä sinulle.
 
Tuosta ovesta paukkasi sisään sellanen mustakaapunen mies ja rupesi mesoamaan:
-Täälläkös ne meidän kuorolaiset taas on lipittelemässä sitä Pirunlientä. Se Olympiahotellin tee maistuu ihan samanlaiselle. Miksei se teille kelpaa? Taitaa vaan viehättää teitä tämä annoksen eksoottinen nimi. Artisteille pitäisi keittää kahvia ja tehdä voikkuleipiä. Kipin kapin kerhotalolle ja kahvinkeitin porisemaan. Yleispassaaja Teräs, ottakaa joukot komentoon.
 
Sieltä nurkkapöydästä kimposi pystyyn sellainen pienikokoinen nainen, joka muuten vähän muistutti ulkonäöltään sinua, ja karjaisi sille KaapuJoonakselle että:
-Älä sinä Urkuharmoonitaiteilija Konttori tule tänne huutamaan. Meillä on nyt lakisääteinen teetauko, eikä silloin tarvitse mihinkään kimpoilla. Keitä itse kahvisi. Ja jos ei meidän palvelu miellytä, niin senkus lähdet litomaan, kyllä me Itsenäiset Joukkoajattelijat uuden pianonpimputtajan sinun tilallesi löydämme kuoroamme johtamaan.
 
Ajattelin että kohta se nainen varmaankin näyttää vielä jonkun kansainvälisen käsimerkinkin sille ukolle, mutta ei se enää reagoinu siihen mieheen mitenkään. Istuutui vaan tyynesti takaisin tuolille ja jatkoi teen juontia sekä rupattelua kavereidensa kanssa.
Mustakaapu nieli ylpeytensä ja poistui paikalta ovet paukkuen. Perään se vielä huuteli että:
-Pitäkää per…. Ukulelenne.
 
Baarin asiakaskunnalta pääsi melkoinen naurunröhäkkä ja naiselle he antoivat raikuvat aplodit. Ovensuussa olevasta pöydästä kuului kimakalla naisäänellä sanottu kommentti:
-Kato nyt Reiska miten käy kun liikaa naisia passoottaa. Reiska ei naiselle mitään vastannut. Naama punaisena alkoi vaan keräilemään ostoskasseja. Taisi olla naisen aviomies :-)
 
Sain minä täältä sentään tietojakin Rouva Modeemin liikkeistä. Täällä se seurue on pämpänny päivät pitkät ja kierrelly ympäri kaupunkia sopivia muistomerkkejä tarkastellen. Hipodromilla oli kuulemma pitäny käydä useamman kerran. Tämän päivän vielä lepäilen, mutta huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Kyllä täällä varmaan tämä viikko menee. Soittele niin sovitellaan aikatauluja tapaamiseemme liittyen.
 
Tästä tuli aika pitkä kirje, mutta toivottavasti se johtaa pikaiseen tapaamiseen.
Päätän nyt täältä tähän.
 
Sinun Adolfisi..
 

Osa 5 - Tallinna

12.07.2010 - 20:50

Tunsin otsallani pehmeän viileän kosketuksen. Heräsin horroksesta ja raottelin silmiäni. Viehättävä hoitaja se siinä silitteli kiharaista otsatukkaani.

-Ei mitään hätää. Olette turvallisissa käsissä täällä Eestin armeijan sairaalassa. Tri K operoi jalkanne ja pääsette huomen aamulla pois.
-Kauanko minä olen ollut täällä, kysäisin ?
-Eilenhän teidät tuotiin tänne. Hoitajien kanssa ajateltiin että mikä mielipuoli sieltä tuodaan, kun noin valtavasti karjuu ja vastustelee kuljetusta. Selvisi kyllä lopulta että teillä oli kova kipulääkitys päällä ja näitte varmaankin Pallojuoma painajaisia tai muita enneunia.
-Mikäköhän se tri K:n diagnoosi oli, minä kyselemään.
-En osaa sanoa, mutta kovasti lääkkeitä teille jätti. Näitten sinisten pillereiden kanssa hän pitkään arpoi. Kuulin kun hän mutisi että ”Toivottavasti nää nyt on niitä Xplasma nappeja eikä niitä Venäjän poikien miesvaivalääkkeitä, jotka pelittää muuten ihan hyvin, mutta keskelle jää välillä 4 cm veltto pätkä”.
-Jaahas, toivottavasti ne sitten on niitä Xnappeja, minä huokailin otsa tuskanhiestä märkänä. Niillä Venäjän napeillahan voisi tehdä toimivasta värkistä täysin turhan kapineen. Sellaisilla piraattilääkkeillä voi olla vaikka kuinka pitkä vaikutusaika.
 
Hoitaja oli jo poistumassa huoneesta, kun hän pyörähti kannoillaan ympäri ja tuli kirjekuori tanassa kohti minua. –”Eräs nainen kävi teitä katsomassa ja jätti tämän kirjeen”.
Minä pohtimaan että kukakohan se on ollut. On näköjään pikkulinnut laulaneet kovalla ja kantavalla äänellä että Adolf rukka on sairaalassa Tallinnassa. Mikä niitä naisia riivaa, kun noin innokkaasti tapaamaan pyrkivät :-)
 
Vapisevin käsin avasin parfyymintuoksuisen punakuorisen kirjeen ja aloin lukea…
 
Rakas Adolf!
 
Muistat varmaan, kun tässä jokunen päivä sitten Vaalimaan tullissa tavatessamme kerroin Sinulle, että saan Sinuun kyllä yhteyden niin halutessani. Nyt kuulin luotettavalta taholta, että olet pistäytymässä saamassa sairaalahoitoa eräässä meidän maamme entisessä osassa, nykyisin itsenäisessä Viron tasavallassa.
Tunsin huolen piston sydänalassani: mikä Sinua vaivaa, kun oikein sairaalaan on Sinut kuulemma Rajavartiolaitoksen lääkintähelikopterilla lennätetty? Ja saattajanasi helikopterissa on ollut ihan meilläkin asti tunnettu ja kansan syviä rivejä kovasti liikuttava tohtori Kiimalainen.
Ettet vain olisi saanut siellä Kotkassa jotakin pahaa ja helposti tarttuvaa tautia itseesi imetyksi? Vai onko kyse pelkästään kovasta ja ankarasta influenssasta, esimerkiksi sika- sellaisesta? Mutta eikö siihen olisi saanut hyvää ja asiallista sairaalahoitoa Kotkassakin tai ainakin Helsingissä?
Kun näitä kaikkia ajatuksia sievässä päässäni pyörittelin ja muistin myös, mitä Viipurissa käydessäsi olimme tullissa keskustelleet, tuli mieleeni sellainenkin vaihtoehto, että saatoit olla todellisessa hengenvaarassa.
Oliko joku kuullut, mitä puhuimme, ja halusi nyt kenties saattaa Sinut manan majoille ennen kuin tietojasi käyttäisit, vai oliko peräti maamme valtiojohto asialla varmistamassa, että ei-toivotut henkilöt, jollainen Sinäkin epäilemättä maassamme olet ja tiedät kyllä miksi, eivät pääsisi soluttautumaan kansalaistemme keskuuteen levittämään yhteiskunnalle vaaralliseksi katsottuja ajatuksia ja ideologioita.
Kun tämä ajatus pällähti päähäni, en enää saanut yön en päivän rauhaa miettiessäni, että Sinä, rakas suteni, olit nyt joutunut tarkan suurennuslasin alle, ja että Sinun olisi oltava todella varovainen kaikissa töissäsi ja toimissasi.
Sillä sen olet varmasti pannut merkille, että vaikka et olisi minulle sitä belgialaista suklaata rajakaupasta tuliaisina tuonutkaan, on sydämeni jo pitemmän aikaa sykähdellyt Sinulle varsin lämpimästi, enkä mitenkään soisi Sinun mihinkään vaaraan joutuvan.
Niinpä hädissäni takiasi kiiruhdin heti, kun se suinkin oli mahdollista tänne Tallinnaan Sinua tapaamaan ja tilannettasi tutkimaan. En kuitenkaan saanut lupaa vierailla luonasi, mutta tämän kirjeen he sentään lupasivat Sinulle toimittaa, kun sitä kovin hartaasti anelin.
Pyydänkin Sinua nyt heti kirjeeni saatuasi vastaamaan minulle, jotta tiedän, että sentään vielä olet hengissä. Sen jälkeen toivon, että voisimme tavata mahdollisimman pian ja laittaa täytäntöön suunnitelman, jonka tätä tilannetta varten olen laatinut…
 
Sinun Olga :)
 
 
Mistä se Olga oli tänne osannut tulla ja tietää noin paljon tuosta minun matkasta sinne Kotkaan ja tänne Tallinnaan. Onkohan se joku entinen KGB-agentti vaiko peräti itse kuuluisa KuvaKuva.
No minullahan on tässä päivä aikaa pohtia tätä probleemaa, kun ne eivät minua täältä näköjään tänään pois päästä.
Scotland Yardin maistuvalle huurteiselle tässä jo tekisi mieli. Sieltä saisin myös tietoja jotka auttaisivat minut ”Muumion” jäljille. Ei auta kun lepäillä ja punoa mieleviä juonia huomisen varalle.
 
Nukahdin ajatuksiini Olgan parfyymin tuoksun leijaillessa avonaisesta kuoresta ja sairaalan radiosta vaimeana kantautuvasta kappaleesta joka tuntui olevan Moogetmoogsin "Myrkky Marja".

Osa 4 - Kohti Tallinnaa

12.07.2010 - 20:40

Herätyskello töräytti karmean fanfaarinsa merkiksi siitä, että nyt ylös ja pesulle, sekä nauttimaan hotellin tarjoamaa maittavaa aamupalaa.

Vääntäydyin karjuen pystyyn (olihan selkäni jälleen kerran yhtä notkea kuin rautakanki, johtuen autoni kuppipenkin ergonomiasta pitkillä matkoilla) ja kävin sovittelemaan jalkaani raappahousun punttiin. Ihmettelin että mikäs nyt, kun ei meinaa jalkaterä oikein sujahtaa housun punttiin. Aikani ähellettyä heitin housut huoneen nurkkaan ja kävin zoomailemaan tarkemmin jalkaani.
Jalkahan muistutti enemmän norsun töppöstä kuin normaalisti atleettista hyvin treenattua raajaani.
Minä ihmettelemään että mikäs ödeema siihen jalkaan on iskenyt. Ehdin jo huolestua ja mietiskelin mitä tekisin.
 
Kello raksutti aivojeni kanssa kilpaa ja mielipuolisia ajatuksia sekä epätoivoisia diagnooseja sinkoili ajukopastani. Yhden järkevän ajatuksen sain puserrettua.
-Caramba, sehän oli illalla samaan aikaan respassa se tohtori Kiimalainen vai mikä lie, joka siellä telkkarissa niitä mummoja naurattaa. Se varmaan tietää mikä minua vaivaa.
 
Ei muuta kuin luuri kätöseen ja pikapuhelua hotellin vastaanottoon.
-Hyvää huomenta herra Susi, kuului luurista. Miten voin palvella.
Minä unohdin suosiolla seksistiset flirttailuni (jalkaa jomotti nyt kuin Skinin päätä jyskypään pelailun jälkeen) ja kysyin hätäisesti neitokaiselta että onko Tri K vielä hotellilla.
-Tuonne aamiaiselle hän näkyi äsken menneen. Vienkö hänelle jotain viestiä.
Minä sain kipujeni keskeltä sanottua: Voisitteko pyytää häntä odottamaan. Tulen hänen juttusilleen pikimmiten. Voisitte myös toimittaa minulle tänne huoneeseen pyörätuolin tai rollaattorin, sellaisen Harley Parkinson merkkisen, teillä näkyi niitäkin olevan siellä VIP-tiloissa.
Neitokainen lupautui toteuttamaan toiveeni ja jäin vartoilemaan kulkupeliäni.
Hetken kuluttua kuului oveltani koputus ja hotellin piccolo työnsi uudenkarhean pyörätuolin huoneeseeni.
-Tässä pyörätuolinne herra Susi, olkaa hyvä. Tämä on tehtaan uusinta mallia joka on vielä koekäytössä. Tämä on ainoa kappale euroopassa.
 
Minä tutkailemaan kimaltelevaa kaunokaista. Merkkikyltistä tavailin tekstejä joista selvisi kyseessä olevan uusimman sukupolven ChromRod FLSTCHA mallin.
-Täähän on ihan saman näköinen kun sillä meediolla siinä X-men elokuvassa. Tämä on varmaankin ihan ykkös peli. Tällä kun cruisailee kartsalla, niin lyylit tietää että tolla miehellä on puntissa muutakin kuin pyykkipoika.
Piccolo myönteli mukana ja varttui räpylä ojossa juomarahaa. Minä olin kulkuneuvooni enemmän kuin tyytyväinen ja lykkäsin piccololle 20 € kouraan. Piccolon naamasta paistoi tyytyväisyys ja hän alkoi pokkailemaan minulle kuin kuninkaalle ja peruutteli ovelle anteeksi pyydellen.
 
Minä vääntäydyin tuoliin ja käänsin avaimesta virrat päälle. Huoneen täytti vieno V2-moottorin jylinä. Minä ihmettelemään että mikäs helvetinkone tämä on.
Samalla muistin lehdestä lukemani artikkelin jossa oli käsitelty sähköllä toimivien kulkuneuvojen uusia DOT määräyksiä. Liikenneonnettomuudet olivat lisääntyneet huimasti. Äänettömät sähkökulkuneuvot olivat kavalasti yllättäneet jalankulkijat suojateillä sekä jalkakäytävillä. Uudet määräykset vaativat kaikkiin laitteisiin polttomoottorin ääntä tuottavan yksikön.
 
Saavuin aamiaishuoneeseen V2 hörpöttäen ja suunnistin kohti tri K:n pöytää. Tohtori siellä mutisi muistiinpanojaan sanelukoneelle. ”Potilas saapunut Vaasasta yksin paareilla. Saanut kaksivuotiaaksi saakka rintaa, sen jälkeen munaa. Syö nyt tämän reseptin ja katsotaan sitten mikä on vointi.
 
Minä ihmettelemään että mikäs poppamies tämä on, mutta rohkaisin mieleni ja puhuttelin tri K:ta
-Huomenta, voisitteko vähän vilkaista mikä tähän minun jalkaani on iskenyt.
-Kappas, sehän on herra Adolf Susi, minä jo illalla katselin että tutun näköinen mies siinä oli respassa samaan aikaan. Ei muuta kuin töppönen pöydälle niin katsotaan.
-Voi voi, näyttääpä pahalta tapaukselta. En nyt kyllä mitään varmaa diagnoosia pysty tekemään ilman tarkempia tutkimuksia, mutta kyllä me varmaan ilman amputaatiota tämä parannetaan.
Minä vähän kauhistuin ja kyselin että mitäs nyt tehdään.
-Hyppäät kuule minun kanssa tuohon rajavartiolaitoksen kopteriin ja hurautetaan Tallinnaan tarkempiin tutkimuksiin. Minun yksi potilas odottaa siellä paikallisessa sairaalassa kotiin kuljetusta. Tehdään siellä vaihtokauppa ja jätetään sinut sinne hoidettavaksi.
 
Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, koska määränpääni oli juuri Tallinna.
Minut köytettiin kopteriin ja pilotti heitti vielä huovan minun jalkojen päälle.
-Tästä vähän lämmikettä, ettei pääse jalat paleltumaan.
Minulle tuli tästä mieleen vanha sanonta jonka olin jossain kuullut ”parempi lämmin ja ryppyinen kuin kylmä ja sileä” sitä olin silloin jo pohtinut että tämä sopii kyllä moniin tilanteisiin, jopa naisten luonnehdintaan :-)
Sitten kopterin keula suunnattiin kohti Tallinnaa ja tri K:n antama kipupiikki teki tehtävänsä pimentäen tajunt......

Osa 3 - Kotka All Night Long

12.07.2010 - 19:49

Matka taittui ja Kotkan valot alkoivat jo siintää horisontissa. Kiirettähän minulla ei ollut mihinkään, koska olin matkan varrella ottanut puhelinyhteyden Luolamieskerholle. Kerholta päivystäjä oli vastannut puhelimeen ja kertoi ettei tänään ollut mahdollisuutta saada kopterikyytiä. Mitään hän ei voinut luvata, olisiko kopterikyyti mahdollista edes huomenna.

Päivystäjä sanoi minulle:

-Voithan siä soittaa sille meiän päällikölle. Se otti tosta iltapäivällä pari noviisia mukaansa. Johku keskisuomeen ne suunnisti sillä meidän antiikkikopterilla. Ei se mulle mitään sanonu koska ne takas tulee. Ne sen meidän Yli-Inkvisiittorin retket saattaa joskus venyä monen päivän mittaisiksi. Tiedä taas mitä romua ja kaiken maailman Punahuulisorsia ja Satiinikoppeloita se tänne meidän pyhälle luolalle raahaa.

Minä kuuntelin että taitaa päivystäjällä olla pinna kireällä (johtuiko ehkä siitä ettei itse ollut valittuna tämänkertaiseen delegaatioon). Minä lupasin soitella Inkvisiittorille ja kysellä aikatauluista. Päivystäjälle toivottelin hyvät jatkot päivystyksen parissa. Puhelimesta tuli tiukkasävyinen ja sarkastinen vastaus:
-Joo joo, hyvät jatkot jos ei oma riitä.
Minä ihmettelin huuli pyöreänä että mistäs kenkä nyt puristaa. Taisi tällä kertaa invisiittorin retki olla melkoisen mielenkiintoinen.
 
Nälkäkin alkoi jo kurnia suolen mutkassa. Soittaisin sille Inkvisiittorille sitten ruokailun jälkeen.
Mihinköhän sitä suunnistaisi lapioimaan murua rinnan alle. Muistelin että Populuksessahan on vielä ruokatarjoilua tähän aikaan illasta.
 
Populuksen kellarin maanmainio pippuripihvi oli nyt syöty ja sitä sulatellessani ja nauttiessani jälkiruoaksi tilamaani Espressoa chilisuklaamurusilla, muistelin matkan varrella tapahtunutta episodia.
 
Olin ohittanut Haminan ja moottoritietä ajaessani huomasin että tien varressa oli auto hätävilkut päällä ja auton vierellä tummatukkainen mies toppahousuissaan huitoi hullun lailla. Meinasin että ei tässä nyt ole aikaa pysähdellä. Lähestyessäni tätä mielipuolisesti huitovaa miestä hän siirtyi vain keskemmälle tietä ja totesin että pakkohan se on pysähtyä, muuten tulisi koeponnistettua maastomobiilin uudenkarhea karjapuskuri. Ohjasin auton tien sivuun ja katselin lähestyvää toppahousua.
-Appua appua, huuteli lähestyvä mies. Mine olla eksyksiisä.
Minä kyselemään että minne olet menossa. Mies alkoi esittelemään repaleista karttaa, joka vaikutti melkoisen vanhalta.
-Mine olla menemässä Hamina Bastiioonii. Eihän tääs miin Leniinin aikaises karttaas ol ees koko paikkaa.
Kuuntelin kaverin puhetta ja tuumin että tällä taitaa olla joitain suomalaisiakin sukujuuria kun noin sekavia puhuu. Pitäähän sitä auttaa.
-Kyllä sä nyt olet tullut jo sen ohi. Tuolla Haminan keskustassahan se on.
-Mine kyl kyssyy ohjeita. Siin liikennepyöryläs jos ompi se sproti vai mikke fisu se ol. Siin oli sellaissii telttahoussu nuorii pannumyssykät piässä. Ne miul sano että siin natsisiwan kohal on opasteet. Enhän mie mittää natsisiwaa nähny. Siin ol vaan joku Lidl ja penkola enne sit aakkosasemaa. Mie sitte jatkoin vaan ettiäpäin niin kuin miu Mummoin lumessa.
Minä yritin pidätellä nauruani, sillä eihän tämä mies voinut tietää mikä se natsisiwa on. Annoin kaverille ohjeet millä löytää perille. Mies kovasti kiittelemään ja esittelemään itseään.
-Mie oon Keimo Lerba. Jos retkuielt tuol Karjalas, niin ota yhteyksii.
Sinne se Keimo jäi vilkuttelemaan tienposkeen kun minä jatkoin matkaa uljaalla ”ratsullani”.
 
Aito Espanjan Rolex, joka oli ranteessani, alkoi jo viisareillaan osoitella että olisi nukkumaan menon aika. Päätin hylätä Kairon houkutukset ja siirtyä yöpuulle.
Voisin soitella sitten aamulla sille Luolamieskerhon Inkvisiittorille. Aamupäivällä pääsisin kuitenkin tarvittaessa rahtilaivalla Sillamäkeen joten ne Luolamiesten aikataulut eivät nyt minua kiinnostaisi. Tulisi vaan tosi pitkä puhelinkeskustelu tähän aikaan illasta. Sillamäestä ei olisi kuitenkaan pitkä matka Tallinnaan ja pääsisin omalla kulkuneuvolla sinne.
 
Päätin vielä soittaa herra Modeemille ja raportoida tähän mennessä tapahtunutta. Naputtelin numeron antiikkiseen tiiliskiviNokialaiseen (joka oli kalliilla modifikaatiolla saatettu G3 verkossa toimivaksi). Puhelu meni suoraan vastaajaan josta herra Modeemin sammaltava ääni kertoi:
-Haloo, nyt et tavoita minua. Olen poikien kanssa golffaamassa. Kaikki muut ovat känissä paiti minä ja Juso.
Jaaha, herra Modeemi oli taas liikkeellä hyvän ystävänsä Juuso Haarukan kanssa. Juusohan on maankuulu gourmet kokki, jonka bravuureja ovat alkoholilla liekitetyt ruoka-annokset. Yleensähän Juusolta ”liekitysöljyä” menee enemmän kurkkuun kuin ruoka annokseen.
 
Sanelin vastaajaan lyhyen selostuksen tähän mennessä tapahtuneesta ja kehoitin herra Modeemia soittelemaan jos on jotain kysyttäävää tai lisä ohjeita. Muistutin myös hienovaraisesti, että sen etumaksun voisi myös maksaa.
Sanoin että minä en mitään 45 pv/netto maksuehtoja hyväksy, vaikka suuryhtiöt niitä nykyisin härskisti käyttävätkin.
 
Siirryin hotelliin lämpöisten lakanoiden väliin ja nukahdin syvään uneen. Viimeisenä ajatuksena putkahti mieleeni Olgan vieno hymy ja tietoisuus siitä että kyllä minä sen raivokohtauksia saavan puhumattoman muumion vielä löydän.
 

credo: quad habes, et habes….

Osa 2 - Mystinen Viipuri

12.07.2010 - 19:40

Matka oli alkanut rattoisasti musiikkia ja bogger renkaiden jollotusta kuunnellen. Tämäkän rock’n’rollin kuuntelun katkaisi autosoittimen RDS-toiminto.

-Liikennetiedote tielle 7 välillä Hamina – Vaalimaa. On tapahtunut onnettomuus noin kilometri Ylä-pihlajan risteyksestä Vaalimaalle päin. Jänis kaatunut tielle ja parvi variksia yrittää nostaa jänistä pystyyn ja siirtää tien pientareelle. Toinen ajokaista suljettu liikenteeltä operaation ajaksi. Poliisi ohjaa liikennettä onnettomuuspaikalla.

Hölläsin vaistomaisesti jalkaa kaasupolkimelta ja pudotin matkavauhdin alle 120. Olihan tämä meno ollut aika epävakaata johtuen tämän maastomobiilin loistavista maantie ominaisuuksista. Saavuin onnettomuuspaikalle jonne oli hälytetty apuvoimia. Tielle kaatunut jänis oli valtavan kokoinen ja varikset eivät sitä olleet saaneet liikkumaan. Paikalle hälytetyt korpit olivat ottaneet ohjat käsiinsä ja retuuttivat jänistä pientareen puolelle. Minä ohitin onnettomuuspaikan ja jatkoin luottavaisin mielin kohti rajaa ja sen tiukkakatseisia tullimiehiä.
 
Rajamuodollisuudet sujuivat joutuisasti koska onnistuin pääsemään sille tullikaistalle jolla järjestystä piti ja rajanylitysoikeuksia jakeli Sadunomainen punahattuinen tullihenkilö nimeltään Olga Hubatsa.
Olinhan tätä rajaa ylitellyt useamman kerran ja Olgan kanssa olin tullut tutuksi. Ehkä alkoi jo ilmenemään jonkin näköistä flirttailuakin, kun olimme jo useaan kertaan olleet juttusilla.
Tästä rohkaistuneena uskalsin Olgalta kysellä oliko hänellä tietoa rouva Modeemin liikkeistä ja mahdollisesta määränpäästä.
Olga meni vakavaksi kun kuuli ketä olin jäljittämässä. Hetken mietittyään Olga ohjasi minut sivummalle ja sanoi minulle:
-Tätä et sitten kuullut minulta jos tämän johdosta joudut vaikeuksiin.
Lupasin vaieta kuin muuri vaikka kidutettaisiin ja loppuelämän kestävällä kasvisruoka valiolla uhkailtaisiin. Olga tiesi entuudestaan rouva Modeemin ja rouvan matkaseuralaisetkin olivat hänelle tuttuja.
Rouva modeemin seurue koostui Kouvostoliiton entisistä kaupunginviskaaleista sekä verorahojenimurointi yhtiön johtajista. Seurueen matkan päämääränä oli Tallinna, mistä he olivat menossa etsimään Erämaapuistoon vetonaulaa. Jostain Kirnusta ne olivat puhuneet. Rivien välistä oli ollut luettavissa että pienempää tällä kertaa etsittäisiin kuin se Kiinassa tarjolla ollut. Viipuriin seurue ei ollut pysähtynyt, vaan olivat hypänneet suoraan junaan, joka suunnisti kohti Tallinnaa.
 
Minulla kun ei ollut hajuakaan minkälaista reittiä se juna sinne Tallinnaan menee, niin tuumasin että tästä voisi kääntää keulan takaisin kohti kaakkoa ja lähteä tutkailemaan vieläkö tänään pääsisi Kotkasta Luolamieskerhon yksityisellä helikopterilla Tallinnaan.
 
Tänne saakka kun olin vaivautunut, niin ajattelin, että Rajakaupasta kyllä haen gallonan leilin sitä linnunmaidoksikin mainittua Lagavulin viskiä.
 Olgalta siinä myös muina miehinä kyselin että kuinka pitkä työvuoro se neidillä tänään olisi. Sanoin että jos mahdollista, niin pienen kauppareissun jälkeen pääsisin Olgan hallinnoimaa kaistaa pitkin takaisin koti Suomeen. Olga sanoi että kohtahan tuo loppuisi, mutta meillä on tuota työväkeä tällä hetkellä aika hintsusti, joten voisihan hän tänään tehdä vähän ylitöitä, mutta palkkioksi hän haluaa sieltä kaupasta sitä hyvää Belgialaista suklaata rasiallisen. – Se myyjätyttö kyllä tietää sen minun suosikkimerkin.
Lupasin Olgalle suklaata palkkioksi tuoda, kun se takaisi minulle juohevan ja nopean rajanylityksen. Olisin sen rasian muutenkin ostanut, kun olin häneltä hyödyllisiä tietoja saanut.
Ostokset sain suoritettua nopeasti ja suuntasin kohti tullipuomia. Olga siellä jo minua vartoilikin. Oli pitänyt puomia suljettuna ja minulle ikäänkuin kaistaa vapaana. Olin siitä mielissäni, koska se takaisi minulle pienen juttutuokion Olgan kanssa.
 
Kyselin että mitenkäs se savusaunoittelu järjestettäisiin, josta oli joskus leikkimielisesti puhuttu.
Olgan ilme meni salaperäiseksi ja hän sanoi: -Kyllä minä sinuun sitten otan yhteyttä, kun Suomeen lomamatkalle saavun. Minä kyselemään: -Mitenkäs sinä minut tavoitat, kun en ole mitään yhteystietoja sinulle antanut. Olga sanoi minulle naurahtaen vieno hymy huulillaan: -Meillä on täällä tullissa kyllä sellaiset tietokannat että ne sinun tiedot kyllä löydän.
Minäkin nauruun yhtyen totesin että niinpä tietenkin ja annoin Olgalle suklaarasian ja hyvät yöt toivottaen suuntasin kohti Kotkaa.
 
Pääsisinkö vielä tänään Tallinnaan vai joutuisinko viettämään illan Kotkassa ravintola Kairon menoa seuraillen…..
 

Osa 1 - Kouvostoliitto

12.07.2010 - 18:49

Tällaisen luonnehdinnan viihdemoguli James Modeemi oli antanut armaasta vaimostaan, jota minun nyt pitäisi alkaa jäljittää.
Minullehan tämä tulisi olemaan "piece of cake" ja massit kotiin helposti keikka. Olenhan sentään samaa tasoa kuin kansainvälinen seikkailija ja Kouvostoliiton etsivistä etevin Asko "Candyman" Raappana.

Kaikkihan alkoi siitä kun ystäväni herra Modeemi kutsui minut luokseen viskilasilliselle (single malt viskiä ilman muuta) ja kertoi minulle ongelmastaan. Madame Modeemi oli kadonnut mystisesti. Vaikka herra Modeemin kuvaus vaimostaan (raivokohtauksia saava puhumaton muumio) ei ollut kovin mairitteleva, niin hän oli kuitenkin huolissaan kun Madame Modeemista ei ollut kuulunut mitään muutamaan päivään. Pariskunnan suhde oli tullut jo niin sanotusti ehtooseen, mutta herra Modeemi kuitenkin oli vielä kiinnostunut ensirakkautensa menemisistä ja tulemisista vaikka molemmat viettivät omaa elämäänsä, rouva itäsiivessä ja herra länsisiivessä. Pariskunnan lapset Hanna ja Perttu olivat jo muuttaneet pois synnyinkodistaan ja kokeneet omat seikkailunsa (siitä on oma tarinansa muiden kirjoittamana ).

Herra Modeemi otti asian esille naukkaillessamme pehmyttä Irlantilaista single malt viskiä.
-Hyvä ystäväni Adolf Susi, minulla on tällainen ongelma ja haluaisin että sinä vähän tutkisit sitä.
-Madame Modeemi on viimeksi nähty Kouvostoliiton matkakeskuksen tilausajo laiturilla. Minne hän on sieltä suunnistanut ? Sen haluaisin tietää.

Minä lupasin selvittää asiaa. Otin yhteyttä ystäviini, Kouvostoliiton "tenukeppimaailman" johtajaan Duke Manteeseen ja paikallisen Helvetin Perkeleet chapterin Paaviin, Arwo Pipo-Ketoon. He jos ketkä tietäisivät mitä Kouvostoliitossa on tapahtunut viime päivinä.

Rupattelumme jälkeen olin tehnyt seuraavan yhteenvedon:
Mainittuna aikana oli ollut tilausajo laiturissa "mukaan ja matkaan vaikka jurrissa" yhtiön tilausajo bussi. Bussin määränpäänä oli syntinen ja houkutteleva vääryydellä otettu Viipuri .

Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tarkastaa, onko viisumi voimassa ja suunnistaa kohti Viipuria. Paperit olivat kunnossa, joten starttasin Strange Fruit Morte Negro Delta Blues mobiilini, tyrkkäsin Pirates cd:n soittimeen ja suunnistin boggerit savuten kohti syntistä Viipuria.

Siitä se seikkailu alkoi......

MAINOS